Stumppihan se siellä!

Voi elämä, miten mua jännitti se ultra! Samaan aikaan sitä odotti, kuin kuuta nousevaa ja pelkäsi, kuin tuomiopäivää. Lopulta se hetki koitti ja vapisin siellä kuin haavanlehti.

Jokainen sekunti tuntui siltä, että kohta se kuva siihen lävähtäisi, mikä taas muuttaisi mun tulevaisuuden. Ja niin se hetki sitten tuli…heti näin, ettei kohtu ollut tyhjä, ennen kuin lääkäri kerkesi sanomaan mitään ja seuraavaksi mies jo hihkaisi: ”Onks toi sydän”, ennen kuin lääkäri kerkesi edelleenkän mitään sanomaan, muuta kuin vastaamaan miehen kysymykseen, että ”on”.

Samassa stumppi rupeskin heiluttelemaan raajojaan ja nähtiin sekin muutamaan otteeseen ruudulla. Sydän löi kiivaasti, säännöllisesti ja vahvasti. Pääperämitta vastasi täysin linjassa hedelmöitysajankohdan kanssa. Ruudulta oli laskettavissa tosiaan kaikki kädet ja jalat tallella. Kaikki oli juuri niinkuin pitääkin olla 🙂

Kyyneleet vaan valuivat poskia pitkin ja mies silitti hiljaa mun päätä 🙂

Nyt on hyvä mieli! Voihan tässä vaikka mitä vielä käydä, mutta näin pitkälle en ole koskaana aikaisemmin päässyt! Ihanaa kesää kaikille!

Rv9 polkaisee käyntiin

Olen suh.koht. tehokkaasti saanut käännettyä ajatukset pois, aina kun olen ruvennut murehtimaan miten tässä käy.

Huonon olon sainkin selätettyä viimein pois. Kunhan vain pidän huolen, ettei tule nälkä ollenkaan, niin ällötys pysyy poissa. Lihaa ei oikein tee mieli, syön lähinnä jogurtteja, salaatteja, avokadoja, hapankorppua, myskiä, mutta spagettia ja jauhelihakastiketa pystyin yksi iltakin jopa syömään. Ällötys hiipii, jos vatsa kerkee mennä tyhjäksi ja näläksi asti. Jos pidän huolen, että muutaman tunnin välein jotain mussutankin, niin pystyn syömään lounaan ja illallisen suht normaalisti 🙂 Itseaiheutettua oli siis tämä! Nyt olen viisaampi!

Viimeksi raskausoireet hiipuivat kokonaan pois ekalla viikolla ja silloinhan raskaus todettiin viikolla 10 tuulimunaksi ja tyhjeni itsestään pois viikolla 11.

Nyt ovat tissit edelleen kipeät, eilen illalla kun äkkiä nousin sohvalta ylös tuli oikein terävä repäisykipu, joka pisti ihan henkeä haukkomaan. Tänään töissä on tullut kaksi pienempää.

Netissä kaikki kirjoittelevat, että kamalat repäisykivut, voi kun niitä ei olisi…mutta en voi sille mitään, mun päässä vaan soi: ”ihanat repäisykivut, lisää vaan, sehän kertoo siitä, että kohtu ilmeisesti kasvaa?” Kyllähän kohtu vähän viimeksikin kasvoi, vaikka olikin tuulimuna…mutta vain alussa…mitä mieltä siis olette, kaiken järjen mukaanhan, repäisykivut johtuu siitä, että kohtu kasvaa edelleen…? Joten siellä saattais olla asukkikin? Äh meneepä pähkäilyksi. Joka tapauksessa, mulle tulee niistä vaan parempi mieli. Voisin ainakin kuvitella, että jos kyseessä olisi tuulimuna tai keskeytynyt keskenmeno, kohtu ei enää enempää kasvaisi, joten ei uusia repäisykipujakaan tulisi…? Vai?

 

Ensi viikolla se hartaasti odotettu ultra. Pitäkää mulle peukut pystyssä! Lomakin alkoi tänään, joten otan juhannuksen iisisti ja koitan vaan olla mahdollisimman hyvä ”kasvualusta” pienelle.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Näköjään vain vihreä ruoka kelpaa

Pahoinvointi palasi viikonlopuksi. En vieläkään ole oksentanut, mutta oksennus kyllä hiipinyt kurkkuun ja kaikki etoo. Siis kaikki!

Kahvia ei kertakaikkiaan pysty juomaan (se maistuu rasvaiselta?!) Tunnun saavat näykittyä vaan lähinnä kaikkea vihreää ruokaa…? Ykkösenä edelleen veteen puristettu lime, ihanaa! Mutta sillä ei kyllä pitkään elä. Salaattia, kurkkua, avokadoa, siinäpä ne ja hernekeittoa sain eilen alas 😀 Ihan kamalalta tuntuu edes ajatus jostain grillimakkarasta hyi!
Nyt rupes oksettamaan, kun edes vain kirjoitin sen 😀

Näin viime yönä todella ”aidontuntuisen” unen, jossa olin jo siellä ultrassa ekaa kertaa. Ultra tehtiin unessa vatsan päältä ja ensin ei löytynyt mitään, mutta sitten vasemmasta kyljestä (??!!) kuollut alkio ja oikeasta kyljestä elävä, jonka sydän väpätti kiivaasti ;D Ultraajana oli pikkuveljeni, joka oli tietämättäni opiskellut tässä pikaisesti lääkäriksi ;D Hassu uni! Mutta samalla ihana! En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt unta väpättävästä pikku sydämestä ja se oli niin voimissaan unessa 🙂 Vaikkakin jossain öhöm..kyljessä eikä kohdussa ;D

Tissit ovat edelleen myös arat ja turvonneet. Naurettavan näköiset. Mies repesi eilen saunassa nauramaan, kun ne ovat niin pystyt ja pallot, kuin olisin käynyt silarit hankkimassa ;D Rintalihasten päältä ne ovat niin naurettavasti turvoksissa, että nännit melkein kääntyy jo maata kohti ;D Eivät tunnu yhtään omilta. Mitenhän pystyn ilallla treeneissä juoksemaan? Mun pitää varmaan jesarilla teipata tissit paikoilleen, etteivät pääse yhtään liikkumaan.

Mutta huolimatta kaikesta, olen niin onnellinen ja iloinen. Antaa tulla vaan ihan kaikki maailman mahdolliset oireet, I don’t care, kunhan tämä vain jatkuisi onnellisesti!!! Kahdeksas raskausviikko siis menossa, ensi viikolla ultra!

Etoo, etoo…ja hyi kahvi on pahaa!

Mä jo ajattelin, että selviän ilman minkäänlaisia pahoinvointeja. En pönttöä ole käynyt halailemassa onneksi, ei ole tuntunut että oikeasti tekisi mieli oksentaa….mutta ei tee mitään ruokaa mieli ja etoo lähes koko ajan.

Kahvi ei maistu, ruuastakin vain hedelmät ja joku salaatti. Ja koko ajan heittää häränpyllyä, tekee hetken jotain mieli ja sitten kun se ruoka olisi siinä, niin ei yhtään. Tai on ihan kamala nälkä, mutta sitten kun sitä ruokaa olisi nenän edessä, niin onkin ihan täys olo 😀 ja kun kahvi ei maistu, niin pää on kipiä 24/7…

Mutta ei se mitään, nautin näistäkin uusista fiiliksistä ihan täysin rinnoin! Ja minkälaisin rinnoin! Näytän siltä, kuin olisin viikonloppuna käynyt Tallinnassa hankkimassa vähän täytetty rintavarustuksiin 😀

Kaikesta huolimatta tämä on siis ihanaa! Toivottavasti matkaa jatkuu 🙂 Nyt siis seitsemäs viikko kaartamassa juuri loppupuolelle.

Onkohan sillä jo sydän?

Heippa vaan kaikille! Paksuna edelleen ollaan!

Nautin niiiiiiin kaikista oireista, mitä vähänkin tullut! Ei onneksi pahoinvointia, etomista yms. mitään sellaista, mutta tässä vaiheessa kaikki pienikin on konkretiaa 🙂

Tissit ovat turvonneet ja arat, nännejä kutittaa ja nöpöttävät koko ajan, jopa paksuimpien topattujen rintsikoiden läpi. Jopa se ”laiskempi” nänni 😉 Sepä miestäkin nauratti 😀

Lämpö pysytellyt 37 tuntumassa tai hitusen yli, tosin en ole sitä kun pari kertaa mitannut.

Olo on kertakaikkiaan aivan mahtava! Energinen, onnellinen ja luottavainen edelleen!

Netistä vähän googlasin ja kaksi tuulimunaraskautta peräkkäin on kuulema äärimmäisen harvinaista. Viimeksi tissikipu kesti vain muutamia päiviä ja sitten oireet hävisivät. Nyt tuntuu paineentuntua vatsassa koko ajan, varsinkin vasemmalla kyljellä maatessa pitää kääntyä varovasti, ettei vihlaisisi ja ne tissit tosiaan ihan jeesusarat. Toki eivät ne oireetkaan mitään takaa…mutta mulla on vaan jotenkin ihan alusta asti ollut tosi paljon parempi mieli tällä kertaa.

Sitten netistä löysin tällaista dataa:

Keskenmenoriskit

Kirjoittanut A Tekay 25.04.2005

Arvioiden 50-70% sikiöistä menehtyy kohtuun raskauden ensimmäisten viikkojen aikana. Poiketen muista lajista, ihmissikiö on kovasti uhattuna etenkin raskauden alkutaipaleella. Oheisessa taulukossa esitetään sikiön mahdollisuuksia selvitä hengissä raskauden loppuun asti (Lähde: Medicine of the Fetus and Mother, Reece et al, 1992).

Raskauden kesto (hedelmöityksestä)                     Selviytymismahdollisuus                                         Riski kuolla kohtuun

0-6 pv                                                                            25%                                                                                                            56%
7-13 pv                                                                         55%                                                                                                            25%
14-20 pv                                                                       73%                                                                                                            8%
3-5 rvk                                                                          80%                                                                                                            8%
6-9 rvk                                                                          96%                                                                                                            7%
10-13 rvk                                                                      92%*                                                                                                          4%
14-17 rvk                                                                      96%                                                                                                            1%
18-21 rvk                                                                      97.5%                                                                                                         <1%
22-25 rvk                                                                      98%                                                                                                            0.33%
26-29 rvk                                                                      98%                                                                                                            0.30%
30-33 rvk                                                                      98%                                                                                                            0.30%
34-37 rvk                                                                      99%                                                                                                            0.34%
>37 rvk                                                                         >99%                                                                                                          0.7%

*: Luvut ovat suoraan oppikirjasta. Selviytymistä koskevaa lukua tulkitaan siten, että esim. jos pääsee rakennekaikututkimukseen (n. 18-21 rvk) asti ongelmitta, niin tuolloin enään. 2% raskauksista menee kesken. 3-5 rvk:n keskenmenoista suurin osa tapahtuu ennen 5. rvk:a)

Keskenmenoriskiin vaikuttavat oleellisesti myös äidin ikä, aikaisempien keskenmenojen tai onnistuneiden raskauksien määrä. Pienimmät riskit ovat <35 vuotiailla (keskimäärin 5-10%). Tämä nousee 17%:iin >35 vuotiailla, 23%:iin >40 vuotiailla ja on >50% yli 44 vuotiailla.

Pakko jo tilastollisesti siis olla varovaisen luottavainen tulevaan, 96 % on ihan mielettömän hyvä luku. Siis ainakin jos mulle sanottaisiin, että voitat lotossa 96 % todennäköisyydellä, niin olisin aivan onnessani.

Olen nähnyt vauvaunia nyt kolme kertaa plussauksen jälkeen. Viimeksi unet olivat pojasta, nyt joka kerralla unessa on ollut tyttövauva…todellisuudessa aivan se ja sama, kumpi tulisi. Kunhan tulisi ja kunhan olisi terve!

Muutama viikko vielä ultraan, sinne asti koitan pitää itseni kiireisenä 😉