Olen onnellinen, että kärsin lapsettomuudesta…

Normaali

…sillä ilman sitä en varmaan osaisi arvostaa tätä niin paljon, kuin nyt arvostan.

Tätä asiaa olen tänään kummastellut mielessäni. Asia lienee vähän sama, kuin Suomen iki-ihana kesä. Jos kesä olisi koko ajan, ei se tuntuisi niin ihmeellisestä. Nyt kun meillä on suurin osa vuodesta kylmää, välillä jopa ihan kammottavaa pimeyttä, ahmii sitä kesän fiilistä täysin sydämin ja ihan kaikkine vaikutuksineen. Jopa hyttyset ja kärpäsetkin ovat aika ihania. Kuuluvathan ne kesään 😉

Eilen liikuin aika paljon, ensin olin vähän juoksemassa koirien kanssa aamulla ja iltapäivällä kävin vielä reilun tunnin kävelylenkin kuntopolulla piskien kanssa. Sitten pistikin nivuseen…koko illan. Vnyttely auttoi hieman, mutta kipu tuntui koko ajan. Tänään on sitten vuorossa ollut pakarakipu. Alaselästä ihan oikeaan pohkeeseen asti ulottuva. Samanoloinen, kuin jos on korkea kuume ja lihaksia särkee kuumeessa. Luulisin, että näissä on kyse ollut vain iskiaiskivusta ja liitoskivuista. Sen sijaan, että olisin kipujani kironnut ja tuhahdellut kiukkuisena pitkin päivää, huomaankin ajattelevani kivuista huolimatta:

”Ihanaa, toivottavasti nämä ovat merkki siitä, että raskaus siis jatkuu ja hyvähän se vaan on, että vähän kerrallaan keho vain valmistuu synnytykseen, kun lantio löystyy.”

En ole koskaan ollut lapsirakas ihminen, lapset etenkään vauvat eivät edelleenkään aiheuta minussa oikein minkäänlaisia fiiliksiä…mutta uskon silti, että kokemusteni kautta osaan varmasti arvostaa helpommin asioita, siis mitä vaan raskaus ja mahdollinen äitiys tuo minulle eteen.Jos olisin ”pamahtunut” paksuksi ihan heti, en varmasti osaisi arvostaa tätä niin paljon. En sano, että kaikkien kohdalla on näin, ei varmasti ole. Kyse vaan siis minusta ja siitä minkälainen ihminen minä olen.

Uskon siis, että on ollut hyvä, että koin vaikeuksia raskautua. Se on ollut minulle vain hyvin opettavasta ja arvojani kehittävää. Olen melkeinpä voisi sanoa kiitollinen, että olen kokenut lapsettomuutta 😉

Nyt vaan toivon, että olen osani kärsimyksistä kärsinyt ja minun vuoroni päästä nauttimaan uuden elämän ihmeistä, ihan oikeaan elämään saakka 🙂

Yksi vastaus »

  1. Moikka! Samoilla viikoilla kuin siellä, melkein 🙂 täällä la on 16.1.2014. Ja odotus tekee kans hyvin hyvin onnelliseksi,mut myös huolestuneeksi melko usein… Mut yritän olla ressaamatta! 🙂 onnellista odotusta sinnekin! 🙂

Jätä kommentti