Hankin kotidoupplerin

Pitkään pelkojani tyynnytelläkseni mietin, hankkisinko kotidoupplerin.

Minua arvellutti rauhoittaisiko se minua ollenkaan. Jospa vain stressaisin entistä enemmän, jos en saisi sydänääniä kuulumaan. Lisäksi arvellutti onko tuollaisesta jotain haittaa sikiölle.

Lopulta ajattelin, että onhan neuvolankin laitteet varmasti paljon tehokkaampia, ei tuosta voi olla muutamaan kertaan muutaman minuttin viikossa sellaista haittaa, joka olisi kohtalokasta sikiölle. Lisäksi äänet oli saatu hyvin kuuluviin sekä Jorvissa, että kummallakin kerralla neuvolassa, joten olisi ainakin hyvät mahdollisuudet, että saisin ne kotidoupplerillakin kuulumaan.

Ajattelin, että jos en saa kuulumaan, pistän laitteen itse takaisin myyntiin ja menen heti neuvolaan tsekkaamaan asian.

Laitteen hinta minua vielä arvellutti, mutta päädyin sitten ostamaan käytetyn reilulla kahdellakympillä.

Ensimmäisen kerran kokeiltaessa aloitin aivan liian ylhäältä. Minulla kesti useita minuutteja, ennen kuin sain kuulumaan ensin istukan verenvirtausta ja sitä kautta kuuluvaa viu-viu-viu-viu nopeaa sykettä ja sitten ihan parin sekunnin ajan sain kuuluviin myös Stumpin tiheän, rytmikkään laukan ko-lonk-ko-lonk-ko-lonk-ko-lonk 🙂 Sitten äänet taas katosivat ja kuulin lähinnä vain oman hitaan sykkeeni.

Tänä aamuna yritin uudestaan. Laitoin liukastusvoidetta vatsalle, nyt ihan alas, navan alapuolelle ja aivan saman tien, kun laitteen painoin vatsalle tuli tuo tuttu rytmikäs nopea laukka. Monitori näytti sykkeen olevan 147-149 krt minuutissa. Voi miten ihana ääni! Kyllä huojensi taas ja minusta se oli ihana yhteinen rento lauantaiaamun hetki Stubun kanssa 🙂 Kyllä on jo nyt ollut hintansa arvoinen! Hyvillä mielin siis eteenpäin ja suosittelen vekotinta kyllä lämpimästi! Nyt tuntuu taas, ettei heti akuuttia huolta ole, ehkä kuuntelen sykettä taas joskus ensi viikolla, jos siltä tuntuu.