No niin, malttamattomanahan sitten testailin, kun pääsin töistä kotiin….ja tuli kaikkien aikojen haamujen varhaisäiti…? Voiko tätä hyvällä omalla tunnolla edes haamuksi sanoa?
Täytyy myöntää, että testailin jo muutama päivä sitten. Silloin testi jäi vitivalkoiseksi. Tämä on siis minulle tuttu testeri, joka ei anna viivanpaikkaa…voisiko, voi voisiko olla tärpännyt!?
Epätodellinen olo, testaan ylihuomenna uudestaan!
…yhtä vuoristorataa tunteet tupanneet olevan lähiaikoina. Noin 5 pvä ovulaation jälkeen iski ihan kamalat PMS oireet. Itketti heti aamusta ja töissä viimeistään raivostutti pienetkin asiat. Jouduin nieleskellä moneen otteeseen kyyneliä pienestäkin harmituksesta ja myös mitkä vaan katsomani videot youtubessa nostivat kyyneleet silmäkulmiini.
Tällä viikolla nuo tunteet onneksi helpottuivat…ja tilalle on yllätyksekseni tullut muutama uusi omituinen…
Nimittäin EN KOSKAAN käy öisin vessassa pissalla…tällä viikolla olen joutunut käymään jo kahdesti!
Lisäksi rinnat ei mulla kipeydy koskaan, ei edes kun on menkat…nyt ne on painavat, kovat ja arat…ihan niin kuin viimeksikin, kun olin raskaana…Viimeksi tosin en joutunut juosta vessassa, joten sen olisin valmis heittämään ihan jo pelkästään stressin piikkiin.
No mutta siis menkat pitäisi alkaa sunnuntaina tai maanantaina. 3 viimeistä kiertoa olleet niin säännölliset (ja ihanan lyhyet vain 30 pvä!) että viimeistään kaipa sitten heti alkuviikosta.
Ihmismieli on kyllä kummallinen. Ihan masennussuruketutusfiiliksestä pirteään ja toiveikkaaseen! Onkohan mulla joku kaksisuuntainen mielialahäiriö?
The game is on!
Peittoja on heiluteltu n. 3 päivän välein ja sitä Preseediä laitettu (ainakin joka toinen kerta) 😉 Punkkua on (tottakai) lipitetty, että vilkastuttaisi verenkiertoa (seliseli) ja ainakin on toiveet ylhäällä!
Pelottavaa, jos täältä nyt taas tipahtaa alas, mutta on sellainen olo, että nyt saattais olla tärpännyt! Ei sille ololle mitään voi! Nimittäin keho antanut sellaisia merkkejä itsestään, joista väkisinkin toivo herää. Eikä siis mitään kuviteltuja (tällä kertaa) 😉
Viime raskaudessa tunsin sellaisia kireitä, repiviä, äkillisiä, teräviä kipuja alavatsassa ihan raskauden alussa (viikolla 4+) tai jotain jos yskäisi, aivasti yms.
Sellaisia en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut, enkä ole niitä tuntenut sen jälkeenkään, kuin vain sillä ekalla plussausviikolla. Nyt olen tuntenut kaksi kertaa samanlaisen kivun, hiukan lievempänä vain! Kerran, kun nousin lattialta ylös ja kerran, kun yskäisin! Se oli se ihan sama tuttu tunne! Alavatsalla oikealla nivusesta vähän napaanpäin! En voi sille mitään, että toiveet nousivat heti kattoon! Ei voinut erehtyä siitä tunteesta!
ÄLLÖVAROITUS: Samoin, jos tällä kertaa ehkä tunnintin sen ovulaation, se jälkeen tuli ns. 3 kuivapäivää, jonka jälkeen valkovuoto taas alkoi tosi runsaana…? Netistä luin, että jos hedelmöitystä ei tapahdu, niin kuivapäivät pitäisi periaatteessa jatkua siihen asti, kuin menkat taas alkaa? Viime raskaudessahan oli ihan mahdoton se vuodon määrä, ei paljoo tarvinnut liukkaria ei ;D
Jospa siis…jospa…pelottaa vaan, jos annan itselleni luvan uskoa, toivoa, ajatella ja suunnitella…niin negativinen testi sattuu sitten vielä kovempaa…mutta en mä oikein muuta voi…
Voih JOS olen raskaana ja kaikki menee hyvin, niin laskettuaika olisi 1.8.2013. Oikein mainio!!! 🙂
Pitäkää sormet ristissä mun puolesta jooko? En aio tässä turhia raskaustestejä kuitenkaan tedä, kun vasta sitten kun menkkojen pitäisi alkaa/ovat myöhässä, etten huolestu turhaan. Onhan kemiallisen raskauden riskikin suuri. Ei se testi mulle mitään kertoisi kuitenkaan nyt…ja säälittävästi…saahan sitä kuvitella omassa pienessä päässä sitten pidempään näitä mun kuvitelmia. Niistä tulee kuitenkin hyvä ja onnellinen mieli tänne pimeän marraskuun keskelle 😉 Suokoon se edes minulle 😉
Onko kenellekään käynyt niin, että kun on keskenmeno tullut, niin tunteet pinnassa ovat jääeet päälle?
Olen koko ajan kuin vähän unessa. Tuudittaudun helposti kuuntelemaan joitakin biisejä, kuin etsien niihin sopivan dramaattisia elokuvakohtauksia mielessäni. Liikutun todella herkästi melkeinpä ihan mistä vaan. Äskenkin Dancen finaalissa kyynelet kihosivat silmiini jo pelkästään siitä, että näki Marco Bjurströmin liikuttuvan vähän joka välissä.
Agilitykisoissa tulee oikein nyyhkytysmäisiä iloitkukohtauksia, joita peittelen parhaani mukaan, kun näkee jollain koirakolla yhteistyön todella pelaavan ja onnistuvat radalla. Siis aivan täysin tuntemattomien?!
Olo ennallaan kp 20 jotain mennään. Olen päättänyt tehdä parin viikon kuluttua raskaustestin, jos ei menkat sitä ennen ala. Tässä koko ajan kuulostelee kehoaan ja etsii tuttuja fiiliksiä alkusyksyltä. Ei ainakaan mitään selkeetä vaikka vähän nippaileekin ja yskiessä tuntuu…voi kyllä olla pilatestuntikin joka vatsassa vielä tuntuu 😉
Menin tänään verenluovutukseen ja yllätyksekseni en kelvannut luovuttajaksi. Keskenmenon saaneet laitetaan samalle viivalle kuin synnyttäneet. Ei ole asiaa luovuttamaan verta 6 kk synnytyksestä/keskenmenos, pöh.
Tunteilua ja piinailua siis. Jos tästä plussa nyt tulee, niin voitte olla varmoja, että aion parkua koko sydämeni pohjasta…mutta onnesta 😉
Pershetelmän kaipuu 