Tunteilua

Onko kenellekään käynyt niin, että kun on keskenmeno tullut, niin tunteet pinnassa ovat jääeet päälle?

Olen koko ajan kuin vähän unessa. Tuudittaudun helposti kuuntelemaan joitakin biisejä, kuin etsien niihin sopivan dramaattisia elokuvakohtauksia mielessäni. Liikutun todella herkästi melkeinpä ihan mistä vaan. Äskenkin Dancen finaalissa kyynelet kihosivat silmiini jo pelkästään siitä, että näki Marco Bjurströmin liikuttuvan vähän joka välissä.

Agilitykisoissa tulee oikein nyyhkytysmäisiä iloitkukohtauksia, joita peittelen parhaani mukaan, kun näkee jollain koirakolla yhteistyön todella pelaavan ja onnistuvat radalla. Siis aivan täysin tuntemattomien?!

Olo ennallaan kp 20 jotain mennään. Olen päättänyt tehdä parin viikon kuluttua raskaustestin, jos ei menkat sitä ennen ala. Tässä koko ajan kuulostelee kehoaan ja etsii tuttuja fiiliksiä alkusyksyltä. Ei ainakaan mitään selkeetä vaikka vähän nippaileekin ja yskiessä tuntuu…voi kyllä olla pilatestuntikin joka vatsassa vielä tuntuu 😉

Menin tänään verenluovutukseen ja yllätyksekseni en kelvannut luovuttajaksi. Keskenmenon saaneet laitetaan samalle viivalle kuin synnyttäneet. Ei ole asiaa luovuttamaan verta 6 kk synnytyksestä/keskenmenos, pöh.

Tunteilua ja piinailua siis. Jos tästä plussa nyt tulee, niin voitte olla varmoja, että aion parkua koko sydämeni pohjasta…mutta onnesta 😉