Jooh…muutaman päivän rypemisen jälkeen heräsin kuin horroksesta ja päätin, että otetaas sitten vielä ainakin kerralleen turpaan uudestaan…
Unohdin koko clomikuurin, joten kiiruhdin apteekkiin hakemaan sen ja aloitin sen yhden päivän myöhässä. No katsotaan nyt. Lisäksi tässä kierrossa lähden työmatkalle ulkomaille kp 18 ja oon siellä 4 päivää…Ne ainoat kerrat, kun olen saanut ovistestiin haalean viivan ja kunnon viivat ovat olleet kp 18 ja kp 19…että hukkakierto tästä varmaan tulee joka tapauksessa muutenkin. Ei kyllä mitkään odottavat fiilikset. Vielä, kun voihan olla, ettei ole vika minussa vaan miehessä, niin turhaan sitten näitä clomeja syön.
Miehellä ykköstyypin diabetes ja arvot eivät ole mitkään hyvät nyt. Munuaiset eivät ole hyvässä kunnossa ja lukemani mukaan se voi vaikuttaa hyvinkin siittiöihin. Hän joutuu syömään extralääkkeitäkin munuaistensa toimivuuden takia. Lisäksi hän polttaa tupakkaakin, joka tunnetusti tappaa siittiöitä.
Tavallaan suututtaa, että jos hän kerta alunperin niitä lapsiakin halusi, enkä minä, niin miksi mä joudun kaiken paskan tässä ottamaan niskaani ja hän ei ole valmis luopumaan yhtään omista pahoista tavoistaan. Tuntuu epäreilulta.
Ensi viikolla hänellä aika siemennesteanalyysiin, niin saadaan sitten kuulla siitäkin vähän lisää. Mutta siis päätin, että kierto, kaks…katotaan ne nyt vielä.
Pershetelmän kaipuu 
Kuulostaa että sulla on liikaa stressiä tästä vauvanhankinnasta… Olisiko mahdollista vaan antaa mennä ja nauttia parisuhteesta ja olla liikaa yrittämättä? Tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse puhun kohdunulkoisen, tuulimunan ja keskenmenon kokeneena.
Tsemppiä!
Kiitos kommentistasi, olet varmasti ihan oikeassa. Mutta kuinka tehdä asiasta vähemmän tärkeämpi minulle? Kuinka pienentää asian merkitystä? Hirmu vaikeaa…nyt on parempi fiilis taas jo, kierron alussa suututti paljon enemmän, kuin nyt 😉