Onkohan sillä jo sydän?

Heippa vaan kaikille! Paksuna edelleen ollaan!

Nautin niiiiiiin kaikista oireista, mitä vähänkin tullut! Ei onneksi pahoinvointia, etomista yms. mitään sellaista, mutta tässä vaiheessa kaikki pienikin on konkretiaa 🙂

Tissit ovat turvonneet ja arat, nännejä kutittaa ja nöpöttävät koko ajan, jopa paksuimpien topattujen rintsikoiden läpi. Jopa se ”laiskempi” nänni 😉 Sepä miestäkin nauratti 😀

Lämpö pysytellyt 37 tuntumassa tai hitusen yli, tosin en ole sitä kun pari kertaa mitannut.

Olo on kertakaikkiaan aivan mahtava! Energinen, onnellinen ja luottavainen edelleen!

Netistä vähän googlasin ja kaksi tuulimunaraskautta peräkkäin on kuulema äärimmäisen harvinaista. Viimeksi tissikipu kesti vain muutamia päiviä ja sitten oireet hävisivät. Nyt tuntuu paineentuntua vatsassa koko ajan, varsinkin vasemmalla kyljellä maatessa pitää kääntyä varovasti, ettei vihlaisisi ja ne tissit tosiaan ihan jeesusarat. Toki eivät ne oireetkaan mitään takaa…mutta mulla on vaan jotenkin ihan alusta asti ollut tosi paljon parempi mieli tällä kertaa.

Sitten netistä löysin tällaista dataa:

Keskenmenoriskit

Kirjoittanut A Tekay 25.04.2005

Arvioiden 50-70% sikiöistä menehtyy kohtuun raskauden ensimmäisten viikkojen aikana. Poiketen muista lajista, ihmissikiö on kovasti uhattuna etenkin raskauden alkutaipaleella. Oheisessa taulukossa esitetään sikiön mahdollisuuksia selvitä hengissä raskauden loppuun asti (Lähde: Medicine of the Fetus and Mother, Reece et al, 1992).

Raskauden kesto (hedelmöityksestä)                     Selviytymismahdollisuus                                         Riski kuolla kohtuun

0-6 pv                                                                            25%                                                                                                            56%
7-13 pv                                                                         55%                                                                                                            25%
14-20 pv                                                                       73%                                                                                                            8%
3-5 rvk                                                                          80%                                                                                                            8%
6-9 rvk                                                                          96%                                                                                                            7%
10-13 rvk                                                                      92%*                                                                                                          4%
14-17 rvk                                                                      96%                                                                                                            1%
18-21 rvk                                                                      97.5%                                                                                                         <1%
22-25 rvk                                                                      98%                                                                                                            0.33%
26-29 rvk                                                                      98%                                                                                                            0.30%
30-33 rvk                                                                      98%                                                                                                            0.30%
34-37 rvk                                                                      99%                                                                                                            0.34%
>37 rvk                                                                         >99%                                                                                                          0.7%

*: Luvut ovat suoraan oppikirjasta. Selviytymistä koskevaa lukua tulkitaan siten, että esim. jos pääsee rakennekaikututkimukseen (n. 18-21 rvk) asti ongelmitta, niin tuolloin enään. 2% raskauksista menee kesken. 3-5 rvk:n keskenmenoista suurin osa tapahtuu ennen 5. rvk:a)

Keskenmenoriskiin vaikuttavat oleellisesti myös äidin ikä, aikaisempien keskenmenojen tai onnistuneiden raskauksien määrä. Pienimmät riskit ovat <35 vuotiailla (keskimäärin 5-10%). Tämä nousee 17%:iin >35 vuotiailla, 23%:iin >40 vuotiailla ja on >50% yli 44 vuotiailla.

Pakko jo tilastollisesti siis olla varovaisen luottavainen tulevaan, 96 % on ihan mielettömän hyvä luku. Siis ainakin jos mulle sanottaisiin, että voitat lotossa 96 % todennäköisyydellä, niin olisin aivan onnessani.

Olen nähnyt vauvaunia nyt kolme kertaa plussauksen jälkeen. Viimeksi unet olivat pojasta, nyt joka kerralla unessa on ollut tyttövauva…todellisuudessa aivan se ja sama, kumpi tulisi. Kunhan tulisi ja kunhan olisi terve!

Muutama viikko vielä ultraan, sinne asti koitan pitää itseni kiireisenä 😉

Tältä tuntuu keskenmeno

Tosiaan viime keskiviikkona alkoi niukka vuoto, ei kipuja.Vuoto jatkui niukkana ja ihmettelin jo, että eikö tämäkään hitto ala kunnolla ja joudun joka tapauksessa kaavintaan. Loppuviikon olin siis normaalisti koulussa yms. ja perjantaina hyvän ystäväni hemmoteltavana, kun hän teki minulle illallisen.

Lauantaina sitten vuotoa alkoi tulla lisää ja sunnuntaina sidettä saikin vaihtaa jo aika usein. Ei kuitenkaan vielä mittavia kipuja, enemmänkin menkkamaista jomotusta, polttoa ja kipeää alaselkää.

Sunnuntai iltana sitten rupesi tulemaan polttavia kipuaaltoja. Harvakseltaan, mutta pistäviä tuntuvia kipuja.

Maanantaina olin onneksi saikulla, sillä kipuaallot tihenivät ja olivat sellaisia about 20 sekuntia kerrallaan kestäviä, missä joutui kunnolla keskittymään hengitykseen. Kipuja aaltoili pitkin yötäkin niin, että aina heräsin niihin ja ne tulivat kuin uniini. Kevyt ÄLLÖVAROITUS! Myös Libressenkin extrasuperultraplusyösiteet täyttyivät muutamassa tunnissa ja ihan painoivat paljon, kun olivat niin täynnä verta. Hyviä kyllä olivat nämä siteet, ei läpi tai ohivuotoa, kyllä ne ovat kehittyneet -90 luvun siteistä!

Tänä aamuna oli vaikea kävellä. Aaltoja tuli 5 min välein ja tuntui  ihan, että teki mieli kaksin kerroin mennä.Nämä olivat siis varmaan jonkinasteisia supistuksia. Vatsa kovettui ja lopulta tuntui, että se on ihan krampissa.

Päivän mittaan kivut rupesivat vähän hellittämään ja ryhdyin kotona taas tekemään vähän kotitöitä. Nyt tulee kunnon ÄLLÖVAROITUS, seuraava osio sisältää ällötysjuttuja! Samassa tunsin, kun housuun oikein lörähti ja huljahti kunnolla jotain hyvin nopeasti. Menin äkkiä vessaan ja housuja laskiessa ja persusta sihdatessa pöntölle tipahti sellainen 5 cm x 3 cm ihan sisäelimeltä näyttävä möhkäle pöntän renkaalle ja verta valui valtoimenaan pitkin sisäreisiäni. Jos mönttiä pitäisi tarkalleen kuvailla, niin minulla tuli ensimmäisenä mieleen joku esim. kissan vai pienen koiran sydän? Se näytti ja tuntui ihan sisäelimelle.Kiinteä möntti.

Pidin mönttiä kädessäni ja tuijotin vaan sitä. Tässäkö oli minun kehoni paras saavutus lapsenteossa? Vuoden yrittämisen jälkeen tämä omituinen nuljaska oli paras mihin pystyin? Säälittävää.

Vedin vessan ja menin pesulle. Sisällä tuntui aika tyhjältä. Mikähän siinä oli mennyt vikaan? Jokin kromosomipoikkeus? Onko jotain mitä tein? Olihan heinäkuussa aika kosteita kemujakin? Söin myös antibioottikuurin, kävin hampaiden laservalkaisussa, mitä jos se sai säteilyä? Mitä jos aiheutin tämän ihan itse?

Ilmoitin pomolle eilen, että olen sairaslomalla tämän viikon. Sieltä tuli takaisin hivenen erikoinen tekstiviesti, joka meni noin: ”Lepää kunnolla ja nauti lämpimistä syyspäivistä” -siis mitä? Koen parhaillaan keskenmenoa. Miten kauniista syyspäivistä pitäisi nauttia, kun makaa sikiöasennossa lattialla tuskissaan? Olikohan tuo viesti ihan vittuilua? Kyllä sairaslomalla ollaan syystä. Huoh…taisi se olla vittuilua. Miten tuollainen keski-ikäinen mies voisikaan ymmärtää…

Nyt olo on paljon parempi. Polte on hellittänyt, kirkasta vuotoa kyllä vielä tulee. Lääkäri sanoi, että se on hyvä asia, että kohtu huuhtoutuu kunnolla.

Ai niin ja sairaalasta ei kuulunut koskaan mitään. Soitin sinne eilen, kun ultra-aika piti perua. Se lähete oli hävinnyt, ei ollut koskaan tullut perille…great hyvä Espoo…no ehkä parempi, että hävisi. Alkoipahan tämä sitten itse eikä tarvinnut mennä kaavintaan. Nyt kuulema pitäisi vaan odotella. Ei kuulema ultrata, ei mitata HCG:tä, kuulema 4 viikon kuluttua mun pitää tehdä uusi raskaustesti ja jos se näyttää negatiivistä, keskenmeno on ”onnistunut” ja uusi yritys voi alkaa. Yhtä odottelua siis toisen perään tämä elämä näköjään…

Vuoto alkoi!

Eilen vähän kivisteli risiselkää, mutta ajattelin sen johtuneen huonosta istumisasennosta töissä. Aamulla vessassa käydessäni olin erottavinani jonkinlaista tuhrua jo paperissa, mutta en ollut varma. Laitoin siteen varmuuden vuoksi ja äsken vessassa käydessäni huomasin, että vuoto oli alkanut.

Enpä tosiaan olisi uskonut, että vielä joskus toivon vuodon alkavan…

Nyt ei ole mitään kipuja, sitä ristiselkääkään ei jomota. Vuoto hyvin pientä.

Pääsen jotenkin asiassa eteenpäin ja se on hyvä se! Voi, kun nämä nyt menisivät vain ihan runsaina kuukautisina ohi ja voisin käydä sitten vuodon loputtua vain ultrassa toteamassa, että kaikki tuli pois ja eikun lykkyä pyttyyn ja uutta matoa koukkuun.

Eilen tosiaan oli aika paha päivä, kun tuli ne sukulaisen huonot uutisetkin ja olin kyllä varmasti aika kamala olemus töissä. Ei vaan jaksanut yhtään mitään ylimääräistä ja hullujen deadlinejen valuessa sisään, sanoin pomollekin pari valittua sanaa, kun sieltä tuli ylityöpyyntö (käsky).

Pomopa siihen tokaisi, että olen kyllä ollut viime viikkona varsin ärsyttävää, kun olen niin paljon valittanut!

Voi anteeksi herra johtaja, että mun on tässä tilanteessa hievenen vaikea repiä tekohymyä naamalle koko ajan, lausahdella positiivisiä sitatteeja ihan paskasta järjestelmästä ja uskoa valavia kommentteja meidän prosesseista, joita ei ole edes olemassa!!!

Ja hän tiesi sekä keskenmenosta, että suru-uutisesta sukulaiseni kohdalla…ei tziisus…

vielä vähän lisää surua puseroon…

Mun tilanne entisellään. Keskenmeno ei ole alkanut, ei tipan tippaa ole tullut. Olo entisellään, tosin tänä aamuna aivastaessa vihlas samalla tavalla vatsaa kuin elokuun alussa. Tuli aika haikea olo…

Sairaalasta ei ole myöskään soitettu, eikä ole tullut kutsua kaavintaan. Huomenna on jo viikko ultrasta.

Olisin nyt siis rv 11 + jotain…

Kaiken lisäksi tuli tänään läheisestä sukulaisesta huonoja uutisia…keuhkosyöpä..joka on levinnyt.

Tuntuu olo niin voimattomalta. Otin yhteyttä työterveyshoitajaan, että nyt taitaa mennä kuppi nurin ihan just, se laittaa mut työterveyspsykologin kanssa juttelee ja varmaan loppukuukaudeks saikulle näillä näkymin. Töissä meinaan aivan kamala tahti, ihan hullua deadlineja tuli tällä viikolla. En osannut niihin töissä edes kommentoida. Olo on jotenkin niin turta.

Pomolle kerroin tällä viikolla (45 v mies) niin se kommentoi: ”Tiedän juuri miltä sinusta tuntuu” -se tuntui melkein…vittuilulta, kuinka mies voisi tietää miltä tämä tuntuu??!! Ainakin jotenkin vähättelyltä.

Kaipa se tästä

Kyyneltäkään en saa enää tirautettua. Olen itkenyt enemmän, kuin koko viime vuonna yhteensä. Nyt tuntuu aika turtuneelta, tyhjältä ja voimattomalta. Yöllä oli vaikea saada unta ja kun sain, olivat ne vain painajaisen täyttämiä. Aamulla peilistä katseli hirviö, joka silmät olivat melkein muurautuneet turvotuksesta umpeen. En mennyt töihin.

Suurimman surun tilalle tullut ärsymys ja suuttumus. Kuinka kehoni saattoikaan tehdä näin minulle? Huijasi koko ajan…ja huijaa edelleen? Tässä siis tuulimunan kohdalla tehty raskaustesti muutaman viikon takaa:

Hitsi mitä kusetusta!

Mies yritti lohduttaa, että koska siellä ei alkiota ollutkaan, en tavallaan menettänyt mitään. No höh, samalla tavalla testi näytti plussaa, tuli edes ne vähäiset oireet, haaveilin tulevasta, jouduin tarkastelemaan ruoka-aineita, kävin neuvolassa, jännitin ultraa ja jätin esim. alkoholia juomatta jne. raskaus oli siis mielessä ja mukana ihan aitona ja oikeana minulle ihan yhtälailla, kuin se olisikin ollut alkiokin. Ei siis lohduttanut.

Toki olen tyytyväinen, etten pidemmälle ehtinyt ja olisi ollut paljon surullisempaa sanoa hyvästit esim. rv 15+ todetulle sikiölle, jonka sydämenkin nähnyt jo lyövän ja on ”riskiajan” yli päässyt. Minä en mitään konkreeettista vielä ehtinyt näkemään. Ja toki vielä paaaaljon kamalampaa olisi menettää lapsi vaikka kuukautta ennen laskettua aikaa ja sitten joutua se synnyttämään yms. tämä ei varmastikaan ole mitään verrattuna siihen. Huh puhumattakaan kätkytkuolemista yms! Tuntuu siis melkein onnekkaalta tässä tilanteessa!

Luin jostain, että tuulimunat ovat 70 % keskenmenon syitä. Ja tuulimunat johtuvat yleensä naisen viallisesta munasolusta.  Naisella munasoluja on keskimäärin 300 kpl, jotka valikoituvat siis kasvamaan asti. Noista 300  munasolusta jokaisella naisella on noin. 30 % viallisia. Oli siis todella huonoa tuuria, että vuoden yrityksen aikana sen kerran kun munasolu sitten onnistuu hedelmöittymään, niin vuorossa on sitten viallinen munasolu ja tuloksena tuulimuna.

No nyt tosiaan eniten lähinnä harmittaa, ärsyttää ja suututtaa. Mies ollut muuten tuota yhtä kommenttia lukuunottamatta tosi tsemppari. Aina vaivihkaa silittänyt kevyesti, kaapannut haliin, kysellyt ”voinko tehdä jotain” yms. Eniten ärsyttää, että keskenmeno ei ole alkanut. Ei mitään fiiliksiä, ei pienintäkään vuotoa. Kroppa senkus jatkaa vaan huijaustaan. Toivoisin, että vuoto alkaisi itsestään. Oli jotenkin nöyryyttävä olo tänään kaupassa sideosastolla, kun ostin jotain melkein vaipanoloisia extraextraextraextra yösidesuojia varmuuden vuoksi kotiin. Alkaisi nyt vuoto, niin pääsisin prosessissa eteenpäin!

Tänään kävin lenkille ystäväni kanssa ja jo vähän jotkut muut asiat naurattivatkin ja hän sai ajatukseni irti tästä asiasta. Tuli parempi mieli, kyllä mä tästä kömmin jaloilleni taas. Mutta kunhan siis vuoto ensin alkaisi, niin pääsisin edes yrittämään. Enpä uskonut, että joudun tilanteeseen, jossa toivon keskenmenoa! Elämä yllättää…

Sinulle, jota ei koskaan ollut olemassakaan

Koko ajan pelkään

menettäväni sinut.

Koko ajan toivon,

etten jo olisi menettänyt sinua.

Mutta kuinka voin

menettää sinut,

kun et ole koskaan

ollut minun?

-tekijän tuntematon-

surettaa, suututtaa ja harmittaa

Täytyy sanoa, että koska en osannut missään vaiheessa täysin rinnoin iloita tästä raskaudesta, pelko oli niin valtava, ei varhaisultran tulos tullut ihan täytenä yllätyksenä ja pieni pirullinen ääni päässäni sanoi: ”Mitä mä sanoin”…

Toisinsanoen niin korkealta ei nyt tiputtu, kun lääkäriltä tuli se kuuluisa paljon pelätty tuulimunatuomio…

Vatsanpäältä paineltuna kohtu kuulema tuntui ihan normaalisti kasvaneelta, mutta ultratessa totuus oli toinen. Näinhän sen itsekin. Kohdussa lapsivettä, ruskuaispussi…mutta ei sikiötä. Kuvan  nähtyäni tajusin itsekin tilanteen, jo ennen kuin lääkäri sen minulle sanoi.

Mies oli mukana ultrassa ja otti tilanteen rauhallisesti minua hiljalleen silitellen.

Olin aluksi aivan totinen, keskusteltiin vielä mahdollisista päivistä, jospa raskaus olisi saanut alkunsa vaikka silloin 16.7 tai 23.7…mutta ei, silloinkin pitäisi sykkeen kuulema jo näkyä.

Lopulta kun tilanteen ehdottomuus minulle valkeni ja tajusin, ettei tämä ollut pahaa unta, kyyneleet vaan puskivat silmiini.

Lääkäri (Diacor Leena Pétas) oli kyllä empaattisen oloinen, hyvin ystävällinen ja hänellä oli aikaa…mutta minusta vaan tuntui, että sieltä piti päästä pois. Käytävään päästyäni repesin itkemään. Miehen kanssa mentiin naistenvessaan ja lukkiuduttiin sinne hetkeksi kahdestaan, kun en kestänyt olla käytävässä täynnä ihmisiä.

Olimme tulleet eri autoilla, joten laahustin sitten omalle autolleni Sellon parkkihalliin ja olin aivan lamaantunut. Siellä itku aalto vasta kunnolla tulikin ja paruin autossa puoli tuntia täyttä kurkkua naama punaisena yksin. Sitten helpotti vasta sen verran, että jatkoin matkaa kotiin asti.

Nyt olo on petetty, surullinen ja myös todella vihainen. Miten kehoni saattoikaan huijata minua näin? Menkkoja ei kuulu, tissit arkoina täällä makaan ja odotan. Mitään vuotoa ei ole.

Viikon kuluttua pitäisi tulla kutsu raskauden keskeytykseen…tai mikä raskaus tämä onkaan ollut, jos sisällä ei ole alkiota ollut…viikko tolkulla huijannut mua vaan!

En jaksa kohdata ihmisiä, en työelämän typeriä haasteita, jotka tällä hetkellä eivät minulle merkkaa yhtään mitään.

Lääkäri kehoitti ajattelemaan positiivisesti, että on kuitenkin mahdollisuus raskautua…miksi se on niin vaikea ajatella tästä mitään positiivista? On vaan sellainen olo, kuin vihaisin koko maailmaa. Alkaisi edes keskenmeno, niin pääsisi asiassa johonkin suuntaan.