No niin ja eihän mun näillä riskiviikoilla pitänyt töissä puhua vielä yhtään mitään…no tässä sattui sitten sellainen mukava homma, että kesällä jo näin osastollamme yksien henkilöiden työtilanteen huononevan. Toin asiaa ilmi, sieltä jäi porukkaa saikulle ja tuuraajat eivät hoitaneet niitä hommia. Asiaan ei reagoitu (siis johtotasolla) ja aika kulki.
NO nyt pomot sitten todella heräsivät tilanteeseen, kun katastrofi oli jo sattunut ja mikähän neuvoksi? Harmikseni olen ollut talossa niin pitkään, että osaan hommat, jotka eivät minulle kuulukaan ja minun on yleensä ollut vaikea sanoa ei töistä…joten pitihän se arvata, että niiden parin tyypin hommat kasattiin sitten minun pelastettavakseni niiltä osin, mitä pelastettavaa on.
Omat työni saan kuulema nyt toistaiseksi unohtaa…yök nämä hommat eivät sitten ole yhtään sellaisia, mitkä minua nyt edes kiinnostaisivat.
Minulla on periaatteessa sellainen jaettu rooli, että minulla on kaksi eri esimiestä (ja kyllä, miestä)ja joudun työssäni jatkuvasti tasapainoilemaan näiden kahden rooliin päällä, että esimiehetkin ovat tietoisia priorisoinneistani.
No, kun tämä “lisänakki” tuli ilmi, aloitin parhaani…mutta tilanne oli vielä pahempi, mitä olin ajatellut. Toin tämän toiselle esimiehelleni ilmi ja hänen vastauksena oli tyyliin: “no tilanteen korjaamiseksi, voit varmaan tehdä loppuvuoden ylitöitä”…en voinut mitään…puhelun jälkeen huomasin kirjoittavani tälle esimiehelle skypeen, että kyllä tilanteeseen tarvitsee varmasti jonkun toisen plänin pitkälle tähtäimelle..olen nimittäin raskaana ja ylihuomenna selviää miten pitkällä.
Saman tien kadutti, miksi pitikään möläyttää! Voihan olla, että ei elämää vatsassa olekaan…pari päivää olisi vain pitänyt malttaa odottaa! No se pomohan soitti saman tien ja onnitteli. Pyysin vain, ettei se kertoisi sille toiselle, kerron sitten itse.
Voi sammakko ja mölösuu mun kanssani! Mua vaan suututti niin paljon ja jotenkin se oli sitten sellainen “sitäpaitsi” letkautus ;D No toisaalta, ehkä ihan hyvä, että sanoin. Nyt ehkä miettivät muitakin pidemmän ajan ratkaisuja ja jos kävisi niin, että ultrassa huonoja uutisia ja kaavintaan joudun, niin saikulla olen sittenkin ja varmaan syyn sanoisin silloin.
Luulen ihan oikeasti, että kyllä masentuisin, jos tuolla ei elämää olekaan. En näe, että millään jaksaisin silloin töitä tehdä.
Viikonloppu kaveripariskunnan kanssa meni hyvin. Sanoin tosiaan, että olen antibioottikuurilla ja yllätyksekseni tyttö kysyikin, että miksi? Harvemmin mun mielestä noista udellaan. Sanoin sitten, että virtsatietulehduksen takia ja hänpä sanoikin siihen, että eikös sitä pidetä yleensä “häämatkasairautena” viitaten, että sellainen voi tulla helposti paljosta sekstaamisesta…No juteltiin sitten vähän lapsistakin ja sanoin, että ollaan jätetty ehkäisy pois, jos tärppäisi. Tavallaan en valehdellut, enhän vielä tiedäkään muuta, kuin että raskaustesti näytti plussaa, mutta että olenko oikeasti raskaana vai onko minulla vain tuulimuna yms. sitä en tiedä.
Hän kertoi, että ovat yrittäneet vuosia ja heillä alkaa tutkimukset ensi kuussa, että missä vika on. Olemme näkemässä ensi kuussa myös uudestaan, joten antibioottiselitys ehkä ontuu sitten uudestaan…mutta jos kaikki hyvin, niin ehkä sitten kerron, että tärppäsi ja että en vain vielä tiennyt olleeni raskaana silloin elokuussa, kun viimeksi nähtiin.
No liian aikaista murehtia moisia.
Olo on mainio, tissit tosin ei ole enää niin arat (voi pitäisin niin mielelläni kiinni näistä pienistäkin oireista mitä minulla on). Vatsaa ehkä hitusen kiristää, mutta ei vihlo. Ei väsytä kummemmin, ei yökötä mikään. Olin saunassa mieheni kanssa lauantaina ja hän oli sitä mieltä, että vatsa oli isompi. Musta se on samankokoinen kuin ennenkin, ehkä en vain nyt yhtään vetänyt sitä sisään saunassa. Tosin, pallean kohdalta se ei ole ihan litteä, alapomppishän mulla ollut jo vuosia, mutta ihan kuin vatsa olisi navan yläpuolelta ehkä hivenen “koholla”?
Selailin odotus-blogeja enkä saanut silmiäni irti sun haamu- ja plussapäiväyksistä. Itse onnistuin plussaamaan 3.8. ja 8.8. CB ilmoitti tulokseksi 3+ viikkoa (kuitenkin 11.7. testi negatiivinen enkä edes osannut haamua etsiä). Sen verran täytyy tilittää (ihan näin tuikituntemattomalle), että mun kierto on jotain 90+ päivän ja maan ja taivaan väliltä, joten siitä ei voi päätellä yhtikäs mitään. Varmaan siis kiinnostaa kiviäkin, mutta mulla on ultra viikon päästä ja siihen asti pitää jännittää ja pähkäillä missä mennään. I so feel for you! Kiitos ja anteeks, että sain vuodattaa, vielä en oo uskaltanu asiasta puhua oikeassa elämässä ja tämä tuli tarpeeseen! Jännityksellä jään odottamaan sun ultran tuloksia!
Onneksi olkoon! Ja kiitos, kiva, kun tilitit! Tuntuu välillä, että tässä maailmassa näiden omien ajatusten kanssa on ihan yksin. Mieskin sanoi, ettei hän arvaa varmaan puoliakaan, miten paljon mä kaikenlaista murehdin. Tsemppiä sulle ultraan ihan mahdottomasti, toivottavasti oot jo mahdollisimman pitkällä siis!!! Kirjoitan tänne ehdottomasti kyllä heti ultran tulokset!